Frederick Ruysch syntyi Haagissa v. 1638. Hänen vanhempansa olivat arvossa pidettyjä, isänsä oli alankomaiden eduskunnan sihteeri. Mentyään varhain edullisiin naimisiin Ruysch sai tilaisuuden mielinmäärin antautua lääketieteellisiin tutkimuksiin. Hän tuli Leidenissä tohtoriksi, nimitettiin Amsterdamin yliopiston professoriksi, jota tointa hän hoiti 63 vuotta; sitäpaitsi hän harjoitti laajaa lääkärin praktiikkaa. 93: nnella ikävuodella hän kuoli vuonna 1731.
Ruysch oli oppinut ystävältään Jan Swammerdamilta taidon käyttää värillistä vaha-ainesta injektioihin, ja tämän menetelmän käyttämisessä hän kehittyi vallan taiturimaiseksi, jollaista kykyä vain harvat hänen jälkeensä ovat saavuttaneet. Hän osasi täyttää ohuimmatkin hiussuonet niitä halkaisematta tai niiden muotoa muuttamatta ja vielä sitäpaitsi kykeni laadituista tutkimusesineistä laittamaan valmisteita, jotka olivat vallan ihmeellisesti luonnonmukaisia. Yhtä kitsas kuin muut aikalaiset keksintöjensä paljastamisen suhteen, yhtä visusti Ruysch säilytti menetelmänsä omana tietonaan. Mikroskooppi säilyi parantajansa jälkeenkin, mutta injektio menetelmä hävisi laatijansa hautaan joutuessa.
Hän laati suurenmoisen anatomisten valmisteiden kokoelman, josta hän julkaisi runsaasti kuvitetun kuvauksen. Esineet oli siinä järjestetty ryhmiin, ihmisen elimet, simpukat. kivennäiset ja kaikki muut yhteen tavalla, jota meidän aikanamme pidettäisiin ei ainoastaan vallan kaikkea tieteellisyyttä vailla olevana, vaan myös ylen mauttomana. (Niinpä niissä on muun muassa lapsen luuranko, joka pitää injisoitua vatsakalvon kappaletta nenäliinan tavoin silmiensä edessä.) Hänen aikansa oli kuitenkin vallan ihastunut: vierasmaalaiset tulvivat hänen museoonsa ja runoilijat lauloivat sen kunniaksi. Venäjän tsaari Pietari, joka kuten tunnettua miltein lapsellisesti ihaili kaikkia teknillisen taituruuden tuotteita, osti lopulta 30 000 guldenin hinnasta koko kokoelman, mutta ei hän eikä kukaan hänen alamaisistaan voinut sitä käyttää mihinkään. Toisen myöhemmin järjestetyn kokoelman osti tsaarin vastustaja Puolan kuningas Stanislaus Leczinski. Näistä kokoelmista ei ole enää mitään jäljellä; vain Ruyschin kirjoista saamme nyttemmin selvityksen kaikesta siitä, mitä hän on aikaan saanut. Kieltää ei voida, että hänellä oli vähän aatteita, mutta erinomainen teknillinen kyky hän oli ja harjoitti varsin paljon keinottelua.
