Työstäni

Työskentelen tieteen ja taiteen välisellä harmaalla alueella. Katson että taiteen ja tieteen keinoja yhdistämällä tapahtuva kuvallinen tutkimusmatkailu avaa uusia näkökulmia maailmaan. Se paljastaa automaattisiksi ja alitajuisiksi muovautuneita käytäntöjä ja tottumuksia havainnoida maailmaa länsimaisen tieteen iskostamien havaintomallien lävitse. Tekemällä nämä mallit näkyviksi ja kyseenalaistamalla ne, maailma avautuu suoremmin ja avoimemmin kaikessa monimutkaisuudessaan.

Menneistä

Olen aikaisemmissa töissäni käsitellyt tieteen kuvallisen esityksen problematiikkaa ja eettisiä ongelmia.

Kuvasalkku De Pterygotis eli käsikirja hyönteisten rakentajalle (1990) hakee pohjaansa vanhasta tiedekirjallisuudesta.

Lopputyössäni (TAIK) Evoluutio (1992) suoraviivaistan Darvinin ajatuksia lajien kehittymisestä.

Kulttuurimaisema näyttely (1994) käsitteli ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta, kulttuurin merkkejä maan pinnassa makro tasolla. Ihminen tarkkailijana ja hänen omiin sopimuksenvaraisiin mitta- ja hallinta-järjestelmiin perustuva katse on läsnä koko ajan. Tarkkailija on aina osa havaintoaan.

Anatominen kabinetti installaatio (1997) yhdisti kevytmielisesti tiedemuseon ja henkilökohtaisen kuriositeetti kokoelman.

Kaivauksia (1998) näyttely tunkeutui maanpinnan lävitse fiktiiviseen menneisyyteen. Yhdessä Kulttuurimaisema-näyttelyn kanssa se käsittele nykypäivää ja historiaa, maanpintaa niitä erottavana rajana.

Viimeisissä töissäni olen tutkaillut myös ihmisen tieteiden ja tekniikan värittämää luontosuhdetta.

Restauraatio (2000) näyttelyssä siirryin luonnon korjaus-rakentamisen alueelle.
Luonto on päässyt pahaan kuntoon. Se pitää korjata
(vilaus työmaalle)

Luontomuseo (2004–)sarjassa luonnon korjaaminen ei enää riitä vaan ainoa viimeinen mahdolisuus on museoida se ja säilöä aikakapseliin